Corinnen muuttaessa Raumalle purjehdusprojektimme jatkuu osoitteessa
www.vihne.com/fin133

Purjehduskausi 2007 on päättynyt meidän osalta.

Tänä vuonna meidän motivaatio osallistua Itäsyndikaatin ja muihin tasoituskilpailuihin on ollut vähän hakusassa. Corinnen joutuminen isoon luokkaan ja tuttujen jollain tavalla mielekkäiden 32 jalkaisten kilpakumppanien Valaskan ja La Nonnan kuuluminen pikkuluokkaan kieltämättä edesauttoi tätä motivaation puutetta. Hauskaakin oli kun käytiin tutustumassa Saimaalla paikalliseen Infernofleettiin, 5 Inferno 29:ää samassa kisassa! Kauden muita kohokohtia oli HTPS:n järjestämä ratakilpailu Kruunuvuoren selällä. Ratakisa oli meidän ensimmäinen ja siitä syttyi entistä suurempi kiinnostus ratakisoja kohtaan. Sitäpaitsi ratakisa tuntui urheilulta jopa retkiveneelläkin. Toki Emäsalon lenkinkin voitto tuntui kivalta, onhan Corinne osallistunut siihen jo alkaen vuodesta 2004. Inferno 29 tuntuu olevan kevyen tuulen veneenä voittamaton tasoituslukuunsa nähden.

Muutenkin ollaan mietiskelty näitä tasoituskilpailujen mielekkyyttä ja tehokkuutta oppimisen kannalta. Jotta saisi edes jonkinlaisen kuvan omasta osaamisestaan ja oppimisestaan niin tarvittaisiin verrokiksi samanlaisia veneitä. Järvillä on kisa-aktiivisia kaksysejä, mutta valitettavasti niitä ei merellä näy. Lisäksi Saaristokilpailujen kierto on tuntunut välillä tosi tylsältä, parin tunnin kisan aikana saatetaan tehdä vain pari manööveriä.

Teimme päätöksen luopua Corinnesta ja siirtyä kohti uusia haasteita. Eli yksi todistetusti kilpailukykyinen ja uudelleen heloitettu Inferno 29 olisi tarjolla kohtuullista korvausta vastaan, erityisesti LYS-pyssyä arvostavaan kotiin. Veneessä on uudet patjat ja diesellämmitin termostaatilla, joten retkeilykin onnistuu mukavasti.
Nettiveneen myynti-ilmoitus.

Projektimme jatkuu, mutta se miten se jatkuu on vielä avoinna. Purjehdushan ja sen opettelu on sairaan vakava asia. Kiitokset kaikille LYStikkäille tasoituskilpakumppaneille ja gastivieraille.


Ville

Tuulta oli luvattu 10-12 m/s idästä joten kiristelimme aamulla vantteja Nesteen Venekerholla, jonne olimme saapuneet edellisiltana. Loistavien gastien saavuttua paikalle irrotimme köydet ja lähdimme lähtöalueelle. Kovan tuulen ja slöörivoittoisen radan takia ennakko-odotukset eivät olleet suuret mutta tavoitteena toki oli voittaa tarunhohtoinen X-tas, tuo X-79 luokan suvereeni mestari. Luokassamme starttasi 25 venettä ja Inferno 31:siä ilmestyi linjalle hienot viisi venettä. Startti meni kohtuullisesti, X-tas toki ylitti starttilinjan meitä ennen.

Slööri kohti itäpoijua meni jonossa ajellen X-tas hiukan meidän edellä. Tuulta oli tässä vaiheessa alle 10 m/s ja Corinne kantoi täyden ison ja G I:n hyvin. Kolmeykkösillä näytti olevan käytössä pienemmät keulapurjeet ja ne jäivätkin tässä vaiheessa hiukan. Itäpoijulta eteenpäin legi oli löysää kryssiä tuulen puhaltaessa kovempaa. Tässä vaiheessa ohi meni muutama isompi vene, mm. Finellin Comfortina 35. Päätimme ottaa isoon yhden reivin ja se osottautui hyväksi ratkaisuksi tarjoten meille sopivan vauhdin X-tasin ohittamiseen. Pääsimme X-tasin ohi, X-tas tuli meidän ohi ja me ohitimme X-tasin. Toisen kääntömerkin ohitimme ennen X-tasia. Kalvön eteläpuolella tuuli oli melko kovaa ja 14 m/s puuskat tulivat milloin mistäkin. Tässä vaiheessa kippariin iski varmisteleva nössöttelyvaihde, spinnua valmisteltiin nostokuntoon mutta jätimme sen nostamatta.



Takana veneet broachailivat pelkillä genoalla, mutta X-Tas käytti tilaisuuden hyväksi ja porhalsi spinnulla ohi.



Kalvön lansipuolella olevan merkin kierto meni X-Tasin perässä. Alexandra oli vieressämme ja vaihtoi tässä vaiheessa pienempää keulaan. Me päätimme ottaa isoon yhden reivin ja jatkaa G I:llä. Kryssistrekki jatkui kohti itäviittaa ja Kalvön saariryhmä tarjosi suojaa tuulelta ja purimme isosta reivin. Tässä vaiheessa ekstaasivene sai kakkosvaihteen päälle ja alkoi jättämään meitä surutta. Korkeutemme ei riittänyt itäviitalle ja jouduimme heittämään yhden vendan. Taakse oli ilmestynyt Solveig (Inferno 31) jota jouduimme väistämään heti vendan jälkeen, tässä menetimme paljon aikaa.

Itäviitalta jatkoimme matkaa takaisin etelään, valmistelimme spinnua ja nostimme sen ylös. Edessä oleva Solveig nosti spinnun heti meidän jälkeen ja seurailimme puuskia Solveigin ja pikkuluokan spinnuveneiden broachailuista. Vältimme broachit mutta kurssi vei meitä liian alas. Kalvän eteläpuolella olevan salmen kohdalla päätimme laskea spinnun edessäolevien veneiden spinnuongelmien takia. Näin teki myös Solveig, jonka peräpeilissä matkustimme kohti alamerkkiä. Lopussa oli pieni kryssipätkä, jossa olisimme kaivanneet keulalle G III:sta. Otimme kuitenkin reivin isoon. Tällä pätkällä oli myös paljon pikkuluokan veneitä joiden pahat tuulet saimme onnistuneesti pyydystettyä. Maaliin tulimme toisena Infernona Solveigin jälkeen, meidän jälkeen maaliin tuli Donna, Alexandra, Valpuri ja Demona. Tasoitetussa ajassa voitimme kuitenkin kaikki Infernot joka toimi mainiona lohdutuspalkintona meidän kokemalle murskatappiolle lyhytvesilinjaiselle x-veneelle. Kisan voitti 12,5 metriä pitkä 2,4 metrin nostokölilä varustettu Guyline 125, Wilma, 2. tuli T. Finellin Fortina Fun, 3. X-tas, 4. MP 34, Tiare, Corinne tuli tällä kertaa viidenneksi, kiitos hyvintoimivalle miehistölle.

Turkisregatta on kiva tapahtuma palkintojenjakotilaisuuksineen ja saunailtoineen. Kiitos järjestäjille, me tulemme taas ensi vuonna.


Tulokset löytyy MP:n sivuilta.
Ville

Osallistuimme Kimmon, Tarun ja Vesan kanssa Vuosaaren edustalla järjestettävään Syyslenkkiin. Kasassa oli optimaalinen ja iskukykyinen miehistö. Ennusteet lupaili kevyttä tuulta ja mukana oli yhdeksän venettä, joukossa mm. Siesta 32 Low, ex Mellow light ja toinen Inferno 29!!! Sheba II. Saavuimme lähtöalueelle hyvissä ajoin säätämään rikiä joka oli melko kireällä reipastuulisen Hki-Tallinnan jäljiltä.

Lähtö meni meiltä kohtuullisesti. Tarkoitus oli pyyhkiä styyralla paaran veneet pois, mutta paaralla lähtenyt Sheba II ehti juuri ylittää starttilinjan meitä ennen. Pääsimme kuitenkin ohittamaan Sheban heidän alapuoleltaan vastusteluista huolimatta. Ihan alku oli löysää kryssiä joka muuttui tiukaksi hetken kuluttua.

Noin vartin kuluttua olimme selvästi kärjessä Imppu kakkosen (Maestro 38, Lys 1.26) kanssa ja saavutimme 10 minuuttia aikaisemmin lähteneitä pikkuluokan veneitä.

Tuulta riitti koko kisan ajan, alun 3-4 m/s ja lopun 5-6 m/s. Puolessavälissä Imppu broachasi genaakkerillaan. Tuuli teki mukavia shiftejä joita saimme onnistuneesti poimituksi. Kisa ei tällä kertaa tuntunut niin tylsältä kun saimme tiukkaa vastusta Imppu kakkosesta, tosin he tekivät meihin sivutuulipätkän aikana 2,5 minuutin etumatkan jonka saimme kirittyä heidän rullagenoaongelmien ansiosta. Maalilinja ylitetiin ensimmäisenä veneenä n. 30 sek ennen Imppua.

Toki hauskempaa olisi ollut kisata kun muut luokkamme veneet olisivat olleet näköpiirissä.

Lisähauskuutta kisaan toi se kun saavutimme vanhoja tuttuja ja 10 min ennen meitä lähteneitä kilpakumppaneita Valaskaa ja La Nonnaa. Laskettu aikamme olisi tällä kertaa riittänyt heidän voittoon. Keli suosi Infernoa ja tuulikin oli mukavan shiftaileva.

Kolmen kärki
1. Corinne
2. Kihu
3. Ariel II

Tulokset löytyy VVK:n sivuilta.

Muutama kuvakin tulee galleriaan. Kiitokset vielä miehistölle.

Ville

Vaikka tuulta oli yöksi luvattu 10-14 m/s lounaasta oli miehistöksi lupautunut Kimmo, Taru, Petri (Inferno 29 - Heilin kippari) ja Eero. Vantteja kiristeltiin ja patjat siirrettiin pistopunkkaan. Jo matkalla passintarkastukseen Kruunuvuorenselän aallokko kasteli meidät perusteellsesti.

Lähtö päätettiin ottaa rauhallisesti 2. reivillä. Linja ylitettiin ekana veneenä, tosin oltiin ajauduttu hiukan alas. Kaksi X-79:siä oli meidän yläpuolella, mutta heidän nousukyky ei ollut ihan meidän luokkaa ja he jäivätkin vähitellen jälkeen. Venevauhti 2. reivilläkin oli kohtuullinen, Comfortina 32 kanssa oli tiukkaa vääntöä, takana ahdisteli H-323 tai H-35. Hetken päästä Eckerö Line tuli vastaan ja aiheutti tuulen kääntymisen 180 astetta, tuloksena laitahenkilökunnan kastuminen polviin saakka. No tämä oli hieno alku märälle yölle, onneksi vesi oli lämmintä.

Matka Helsingin matalalta Tallinnan matalalle meni aaltoja ja tankkereita väistellen. Tuuli kääntyi 20 astetta etelään ja paaran halssi oli melko sietämätön. Keo bongattiin hiukan ennen Tallinnan matalaa.

Mokia tuli tehtyä. Aluksi ajettiin liian ylös, suuntana Gråskärsbådan. Aegnan länsipoijua etsiessä teimme pari ylimääräistä vendaa ja pari ylimääräistä sotkua. Lopussa maalisuoralla laskettiin tiukalta kryssiltä löysälle ja jouduttiin ottamaan taas ylimääräinen venda.

Yhtään broachia ei kuitenkaan saatu aikaiseksi. Ajoin pääsääntöisesti ison skuutti avoimena kädessä ja reilu 8 tuntia tällaista vei kyllä mehut. Pari isompaa aaltoa bongattiin ja yksi jäi hienosti mieleen kun se heitti meidät takaisin paluusuuntaan.

Jos motivaatio parempaan pärjäämiseen olisi ollut läsnä, niin 1. reivi alkuun olisi kyllä riittänyt. Lopussa ei olisi reiviä edes tarvittu. Kiva oli kuitenkin päästä maaliin ja muistoja tuli tehtyä vaikka purjehdittiin venettä säästellen. Mitään ei onneksi hajonnut ja varusteet toimi. Näistä kyllä oppii, tosin miehistöä voi olla vaikea saada vastaaviin olosuhteisiin harjoittelemaan ilman kisaa. Tuulta oli kisan aikana tuulimittarin mukaan pääsääntöisesti 20-28 kn, puuskien yltäessä 30 kn päälle. Voitto ei ollut mielessä, mutta tavoitteena oli päästä puolenvälin paremmalle puolelle.

Lopputulos 18/43, olimme luokkamme nopein alle 30 jalkainen vene. Voiton vei Swan 36, jolle keli ehkä paremmin soveltui. Paras Inferno oli Donna (Inferno 31) joka tuli neljänneksi, olivat ajaneet ilman reiviä koko yön.

Tulisiko lähdettyä uudestaan – Kyllä.
En vain tiedä saisinko miehistöä istumaan yhtä sisukkaasti laidalle, suuri kiitos heille.

Ville

Tulokset löytyy täältä.